Sepelvaltimotauti on valtimoiden kalkkeumatauti. Sepelvaltimot kulkevat sydämen pinnalla ja vastaavat sydämen verenkierrosta. Sepelvaltimotaudissa verisuonen seinämään kertyy muun muassa kalkkia, suoni ahtautuu vähitellen ja voi mennä kokonaan tukkoon.

”Meille Meilahden tornisairaalan sydänasemalle valtaosa tulee hoidettavaksi nimenomaan sepelvaltimotaudin takia”, sanoo kardiologi Mikko Parry Sydän- ja keuhkokeskuksesta.

Suomalaisten kansantaudin, eli sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat korkea verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, tupakointi ja sukurasite. Osaan voi itse vaikuttaa, esimerkiksi lopettamalla tupakoinnin. Verenpainetta ja kolesterolia voidaan hoitaa pysyvällä lääkityksellä.

Kohtauksessa ei sairaalaan omalla autolla

Sepelvaltimotautikohtauksesta voidaan puhua, kun rasituksessa, kuten portaita noustessa, alkaa tuntua puristava rintakipu, joka loppuu rasituksen loputtua. Jos kipu ei mene ohi, pitää silloin mennä hoitoon mahdollisimman nopeasti.

”Moni soittaa kohtauksessa ensin lähipiirin läpi ja lähtee sitten omalla autolla sairaalaan. Näin ei missään nimessä pidä menetellä. Sepelvaltimotautikohtauksessa ambulanssi on oikea kulkupeli. Ensihoito osaa nopeasti arvioida, millaisesta tilanteesta on kysymys ja mihin sairaalaan pitää hakeutua”, sanoo Parry.

Jos sairaalassa epäillään, että sepelvaltimo on täysin tukossa, pitää veren virtaus saada palautettua mahdollisimman pian. Ensin tehdään sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.

Pallolaajennus ei paranna itse sairautta

Joskus hoitona on pallolaajennus. Se tarkoittaa, että ohut rautalankavaijeri ohjataan ranteesta verisuonta pitkin sydämeen ja tukoskohdan ohi.

”Noin 2–3 mm paksuinen pallo avataan verisuonessa täyttämällä se jopa 10–12 ilmakehän paineeseen. Kun veri virtaa suonessa, viedään vielä stentti eli metalliverkko tukemaan verisuonen seinämää, jotta suoni pysyy auki”, kuvaa Parry.

Pallolaajennus ei paranna sepelvaltimotautia, sillä taipumus suonten tukkeutumiseen pysyy loppuelämän.

”Parannamme pallolaajennuksella virtausta vain siinä yhdessä kohtaa suonta. Sairaus vaatii jatkuvaa lääkehoitoa, terveellistä ruokavaliota, liikuntaa ja tupakoinnin lopettamista, jotteivat sepelvaltimot mene uudelleen tukkoon”, sanoo Parry.

Voiko kanelia käyttää huoletta joulupuurossa? Entä ovatko joulukukat myrkyllisiä? Saat tässä jutussa vastauksen näihin ja muutamaan muuhun joulun aikaan mietityttävään kysymykseen.

HUSin laboratoriossa asioiminen on helppoa, erityisesti jos varaat ajan etukäteen ja valmistaudut näytteenottoon oikein. Lue vinkkimme alta!

Nettiterapia on tehokasta matalan kynnyksen hoitoa. Terapia kohdentuu johonkin tiettyyn vaikeuteen, esimerkiksi masennukseen, unettomuuteen tai johonkin ahdistuneisuushäiriöön. Nettiterapiaa on tarjolla myös ruotsin kielellä.  

”Nettiterapian otetaan täysi-ikäisten lisäksi 16 vuotta täyttäneitä, kun lääkäri on arvioinut, että potilas hyötyy siitä”, kertoo psykologi ja nettiterapeutti Eero-Matti Gummerus HUSista. 

Hoito alkaa noin viikon kuluttua lähetteen saapumisesta. Terapia kestää 2–4 kuukautta.  

Nettiterapiat ovat HUSin tuottamia ja potilaalle ilmaisia. Terapiaan voi hakeutua mistä päin Suomea tahansa.

Nettiterapia etenee oman aikataulun mukaisesti 

Gummeruksen mukaan nettiterapia perustuu itsenäiseen työskentelyyn, jota voi tehdä itselleen sopivaan aikaan missä vain. Omalla aikataululla etenevä työskentely lisää yleensä potilaan aktiivisuutta ja hallinnan tunnetta elämässä. Nettiterapiaa HUSissa toteuttavat erilaisiin psyykkisiin häiriöihin erikoistuneet psykologit tai sairaanhoitajat. 

”Nettiterapiassa edetään osio kerrallaan oppien uusia toimintamalleja tietosisältöjen, videoiden ja harjoitteiden avulla”, sanoo Gummerus. 

Jokaiselle viikolle on rakennettu noin tunnin kestävä itsenäisesti tehtävä istunto. Niiden aikana hoidossa oleva potilas pääsee pohtimaan tarkemmin tilannettaan ja hankaluuksia sekä niiden suhdetta omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan. Näiden istuntojen välissä tehdään myös arjen harjoitteita, esimerkiksi päiväkirjaa hyödyntäen. Nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksista ja vastaa kysymyksiin istuntojen välissä.  

Gummeruksen mukaan onnistunut nettiterapia edellyttää potilaalta rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja ja sitoutumista itsenäiseen työskentelyyn.  

Nettiterapia on näyttöön perustuvaa hoitoa 

Helppokäyttöiset nettiterapiat pohjautuvat kognitiivisiin ja käyttäytymisterapeuttisiin menetelmiin. Ne täydentävät tarjolla olevia julkisia terapiapalveluita eivätkä sellaisenaan korvaa muita hoitomuotoja. 

”Nettiterapiat ovat laajan tutkimusnäytön perusteella tehokkaita ja käytännössä hyvin toimivia hoitoja”, kertoo Gummerus. 

Jo kaksikymmentätuhatta ihmistä vuodessa käy nettiterapiaa ja palaute niistä on positiivista. 

Artikkeli on julkaistu alun perin HUSin verkkosivuilla 5.11.2024.

“Täysin eri maailma. Palliatiivinen hoito oli tuntematon käsite”, sanoo ylilääkäri, professori Tiina Saarto kuvaillessaan palliatiivista hoitoa 25 vuotta sitten.

Saarto on ollut aikanaan perustamassa HUSin Palliatiivista keskusta, joka sai alkunsa Kipuklinikan toiminnasta. Syöpäpotilaiden kipuvastaanoton siirtyessä Syöpäkeskukseen Saarto otti toiminnasta vetovastuun.

“Nopeasti totesin, että potilaat tarvitsevat myös muiden oireiden hoitoa. Siirtymä kipusateenvarjon alta kokonaisvaltaiseksi palliatiiviseksi hoidoksi on ollut pitkä tie. Palliatiivinen hoito mielletään nykyään kiinteäksi osaksi syövän hoitoa, joka voi alkaa jo varhaisessa vaiheessa. Vastaavaa kehitystä on tapahtumassa myös muissa potilasryhmissä. Kehityksen taustalla on ennen kaikkea asenteiden muutos”, Saarto toteaa.

Kohti yhdenvertaisempaa hoitoa

Valtavia edistysaskelia on otettu vuosien aikana niin HUSissa kuin valtakunnallisesti. Merkittäviä harppauksia ovat Uudellemaalle rakennetut yhtenäiset palveluketjut ja sairaaloiden konsultaatiotoiminta sekä valtakunnallisesti palliatiivisten hoitosuositusten integrointi terveydenhuoltojärjestelmään. STM myönsi HUSille 1,6 miljoonan euron valtionavustuksen Etelä-Suomen yhteistyöalueen palvelujen kehittämiseksi.

“Nyt kaikilla Etelä-Suomen hyvinvointialueilla ja Helsingissä on palliatiiviset keskukset ja kattava kotisairaalaverkosto. Palvelujen ydin on tuoda ne lähelle potilaan kotia riippumatta siitä, missä hän asuu”, Saarto sanoo.

Psykososiaalinen tuki korvaamatonta

Sairaanhoitaja Riikka Rajala on nähnyt pitkän uransa aikana palliatiivisen hoidon kehittymisen. Fyysisten oireiden hoidon lisäksi ymmärretään psyykkinen, hengellinen ja sosiaalinen ulottuvuus.

Palliatiivisessa hoidossa psykososiaalisen tuen merkitys korostuu. Kuoleman lähestyessä ihminen voi kokea eksistentiaalista kärsimystä eli olemassaoloon liittyvää tuskaa.

“Potilaat saavat entistä paremmin psykososiaalista tukea, opastusta ja keskusteluapua henkiseen jaksamiseen sairauden eri vaiheissa. Lisäksi Palliatiivisessa keskuksessa kehitetään tukijärjestelmää pienten lasten perheille tilanteisiin, joissa toinen vanhempi sairastuu vakavasti”, Rajala kertoo.

Vielä on paljon tehtävää

Palliatiivisen hoidon kehittäminen vaatii Saarron mukaan tulevaisuudessa sen nostamista akateemiselle tasolle niin lääketieteen kuin hoitotyön saralla.

“Yliopistosairaalan tehtävänä on kehittää, tutkia ja kouluttaa. Puitteet tähän on oltava kunnossa, jotta palliatiivinen hoito voi edelleen kehittyä”, Saarto painottaa.

Artikkeli on julkaistun alun perin Husarissa 3/2024.

Hoitotapaamisessa hoitaja käy kokonaisvaltaisesti läpi perheen tilannetta useiden erillisten piipahdusten sijaan. Hyväksi havaittu toimintamalli on ollut käytössä alusta lähtien Perhepesähotellissa.

”Hoitotapaamisissa seurataan synnyttäjän palautumista ja vauvan vointia, mitataan arvoja ja lääkitään tarvittaessa. Synnyttäjän kanssa käydään synnytyskeskustelu. Isona teemana on imetys – perheen kanssa käydään läpi hyvä imetysasento ja imuote”, osaston 61 apulaisosastonhoitaja Mari Nygren luettelee.

Tapaamiset pyritään järjestämään kullekin perheelle kerran kunkin vuoron aikana: yksi päivällä, yksi illalla ja yksi yövuoron aikana. Ajankohta ja sisältö sovitaan yhdessä perheen kanssa ennakkoon. Hoito räätälöidään aina synnyttäjän voinnin ja perheen tarpeiden mukaan.

”Ensisynnyttäjä tarvitsee yleensä paljon enemmän ohjausta kuin neljännen lapsensa saanut perhe. Sektion jälkeen synnyttäjän vointia tarkkaillaan myös hoitotapaamisten välillä”, Nygren kertoo.

Ennakointi rauhoittaa

Hoitotapaamisten käyttöönotto on vaatinut uusien rutiinien omaksumista. Nygrenin mukaan suurin muutos liittyy oman työn organisointiin.

”Hoitotapaamisiin on valmistauduttava ennakkoon – mitä aion käsitellä perheen kanssa ja mitä tarvitsen mukaan. Suunnittelemme alusta lähtien perheen kotiutumista, jotta ehdimme käymään tapaamisissa läpi kaiken tarvittavan ennen sitä.”

Saatu palaute on vauhdittanut muutosta. Yli 90 prosenttia palautekyselyyn vastanneista asiakkaista on kokenut hoitotapaamiset hyvänä käytäntönä. Nygren on huomannut, että tieto tulevista tapaamisista helpottaa sekä ammattilaisia että perheitä.

”Keskitetyt hoitotapaamiset rauhoittavat osaston arkea merkittävästi. Perheet pystyvät orientoitumaan tapaamiseen ja voivat miettiä kysymyksiä etukäteen. Tapaamisten välissä he saavat tutustua kaikessa rauhassa uuteen perheenjäseneen.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.

Kyse on myötätunnosta ja potilaan huomioimisesta, potilaan laittamisesta pääosaan.

”Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa paksusuolen tähystyksessä. Tilanne oli hyvin jännittävä ja toimenpide kivulias. Siinä hetkessä kohtasin sairaanhoitajan rauhallisen, läsnä olevan ja lämpimän katseen.  Koin olevani turvallisissa käsissä.  Kun hän huomasi, että minulla oli vaikeaa, hän laittoi kätensä olkapäälleni. Vielä vuosienkin kuluttua pystyn palaamaan tuohon hetkeen ja voin tuntea hänen kosketuksensa”, Päivi Seppänen kertoo.

Päivi sairasti vuosia levinnyttä suolistosyöpää ja kokee saaneensa aina erinomaista hoitoa ja kohtelua HUSin sairaaloissa. Tästä kiitollisena hän on halunnut parannuttuaan auttaa muita potilaita. Syöpäkeskuksen vapaaehtoisena vertaistukijana Päivi on toiminut vuodesta 2015 lähtien niin OLKA-pisteellä kuin vuodeosastoillakin.

Useimmat hyötyvät vertaistuesta

Vertaistuen perusajatus on, että potilas valitsee, mistä hän haluaa puhua ja milloin. Koska useimmat potilaat hyötyvät vertaistuesta, hoitohenkilöstön kannattaa rohkaista potilaita siihen.

Päivi muistuttaa, että kaikki potilaat eivät halua puhua sairaudestaan. Joillekin tärkeintä on vain tulla kuulluksi. Potilaalle vertaistukijan kanssa juttelu voi olla hengähdystauko kaikesta sairauteen liittyvästä.

”Pystyn antamaan aikaa ja kuuntelemaan. Useimmat potilaat haluavat jutella vertaistukihenkilön kanssa. Monelle on tärkeää kohdata joku saman kokenut.”

Vertaistuen lisäksi Päivi on ollut kokemusasiantuntijana mukana suunnittelemassa esimerkiksi Siltasairaalan uusia potilastiloja ja käynyt puhumassa lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoille potilaan kohtaamisesta. Hän kertoo esimerkin hyvästä kohtaamisesta oman sairautensa alkuajoilta:

”Kun menin syöpätautien poliklinikalle ensimmäistä kertaa, vastassa oli lääkäri, joka otti molemmat käteni omiensa väliin, katsoi silmiin ja toivotti tervetulleeksi. Hänen olemuksensa viesti, että olin tärkeä siinä hetkessä. Siitä alkoi pitkä ja hyvä hoitosuhde.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.

Naistentautien ja synnytysten simulaatiokouluttaja, kätilö Johanna Tölli jäljittelee työkseen todellisuutta. Lavastetuissa, mutta aidolta tuntuvissa tilanteissa lääkärit ja hoitohenkilöstö harjoittelevat hätätilanteiden varalle.

”Hätätilanteet ovat harvinaisia. Synnytyksen aikana niitä voivat olla esimerkiksi suuret verenvuodot, synnyttäjän kouristaminen, elottomuus tai sikiön ahdinkotilanteet. Simulaation avulla on mahdollista harjoitella niiden hoitoa”, Tölli kertoo.

Töllin työajasta kolmasosa kuluu simulaatiokouluttajan tehtävissä. Jotta kosketus kliiniseen työhön ei pääse katoamaan, viettää hän loput ajasta kätilönä Espoon sairaalan synnytysosastolla. Siellä Tölli aloitti kätilön uransa 24 vuotta sitten.

”Kätilön ja simulaatiokouluttajan työ kulkevat käsi kädessä. Olen etuoikeutettu, kun saan edelleen olla läsnä maailman ihmeellisimmän asian äärellä. Potilasturvallisuus on osa syntymän ihmeen kunnioittamista. Simulaatiokouluttajana voin vaikuttaa syntymän turvallisuuteen.”

Nukkeja, näyttelijöitä ja nopeita tilanteita

Simulaatiokoulutuksessa harjoitellaan aina jotakin tiettyä tapausta varten. Osallistuva ryhmä koostuu niistä ammattilaisista, jotka olisivat paikalla myös tositilanteessa.

Simulaatio voidaan järjestää erityisessä simulaatioluokassa tai siellä, missä tilanne tulisi oikeasti vastaan – esimerkiksi synnytyssalissa. Potilasta esittää usein näyttelijä, mutta käytössä on myös aidon kokoisia nukkeja. Tietokoneella ohjattavalle Victoria-nukelle voidaan tehdä esimerkiksi hätäsektio. Kun harjoiteltu tilanne on ohi, käy ryhmä oppimiskeskustelussa läpi onnistumiset ja kehityskohteet.

”Turvallinen ilmapiiri on kaiken lähtökohta. On jopa hyvä, että simulaatiossa tapahtuu virheitä. Niistä oppii”, Tölli muistuttaa.

Hätätilanteet eivät ole yksilösuorituksia. Simulaatiossa harjoitellaan aina hoidon lisäksi kommunikaatio- ja ryhmätyötaitoja sekä hätätilanteiden johtamista. Tölli on vahvistanut ammattitaitoaan kriisi- ja erityistilanteiden johtamisen YAMK-tutkinnolla.

”Huono kommunikaatio altistaa virheille. Simulaatiossa harjoitellaan nimien käyttöä sekä suljetun ympyrän kommunikaatiota, jossa viestiketju ei pääse katkeamaan. Näistä taidoista on hyötyä sairaalan arjessa joka päivä.”

Simulointi lisää turvallisuutta

Säännöllisen simulaatiotoiminnan avulla voidaan tutkitusti vähentää hätätilanteista aiheutuvia haittoja.

”Aloitimme vuonna 2016 säännölliset simulaatiot hartiadystokiasta eli tilanteesta, jossa syntyvä vauva jää hartioistaan kiinni. Harjoittelun ansiosta vauvojen olkahermopunosvauriot ovat vähentyneet, vaikka samaan aikaan hartiadystokialle altistavat riskitekijät ovat kasvaneet.”

Tutkimusnäytön lisäksi Tölliä motivoi kollegoilta saatu palaute.

”Oikeat tapaukset jäävät aina mieleen. On palkitsevaa, kun työkaveri tulee käytävällä sanomaan, että hätätilanteessa oli turvallista toimia, kun oli juuri käynyt simulaatiossa.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 2/2024.

Jossain tarvitaan nyt apua.

Lentäjä, HEMS-pelastaja tai -ensihoitaja sekä lääkäri tarvikelaukkuineen nousevat lavetilla odottavaan kopteriin ripeästi, mutta rauhallisesti. Tavoite on olla ilmassa noin kuuden minuutin kuluessa hälytyksestä.

”Lähdemme nopeasti, mutta emme koskaan kiireellä. Terveydenhuolto ja ilmailu ovat turvallisuuskriittisiä, ja kaikki toimintamme perustuu harjoiteltuihin rutiineihin”, ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kertoo FinnHEMSin tukikohdassa Helsinki–Vantaan lentokentän laidalla.

Lääkärihelikopterit palvelevat koko Suomea. Vantaan tukikohdan tehtävistä suurin osa suuntautuu Etelä-Suomen yhteistyöalueelle.

Potilaaksi voi päätyä kuka vain, kun elämä yllättää: Potilaalla on hengenvaara tai hän tarvitsee hoitoa tietyssä ajassa esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön takia.

”Yleisimpiä tehtäviä ovat vakavat vammat, sydänpysähdykset ja neurologiset hätätilanteet. Päivässä on keskimäärin kuusi tehtävää.”

Yhteistyö palkitsee

Erikoistunut lääkäriyksikkö pystyy antamaan erikoistunutta ensihoitoa, kuten aloittamaan neuroanestesian aivovammapotilaalle, elvyttämään huonokuntoista vastasyntynyttä tai antamaan hätäverta vammautuneelle. Tämä kaikki voi parantaa potilaan ennustetta.

“Työssä pääsee myös lähelle yhteiskunnan syviä ongelmia, kuten päihteidenkäyttöä, mielenterveysongelmia ja pahoinvointia. Voimme hoitaa akuutin tilanteen, mutta emme voi ratkoa ydinongelmaa.”

“Teemme aina sen, minkä pystymme, usein haastavissa oloissa. Olosuhteet vaikkapa talvisella onnettomuuspaikalla taskulampun valossa kanyloidessa ovat erilaiset kuin leikkaussalissa”, Harve-Rytsälä kuvaa.

Hän painottaa, että kaikki toiminta perustuu yhteistyöhön muiden ensihoitoyksiköiden kanssa. Iso osa työtä on toimia konsulttina.

”Helikopterilääkärin työssä olen osa isompaa kokonaisuutta – potilaan hoitoketjua – alkaen hätäkeskuspäivystäjästä ja päätyen sairaalaan. Olemme kaikki yhdessä enemmän. Se on tässä työssä palkitsevinta.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 1/2024.